Puhtaassa etelässä palloilemassa kuin puolukka pillussa konsanaan

Mä siis otin ja lähdin kohti itää, veri vetää itään jos joo mut päädyin etelään. Taas nähtiin että ei se kannata suunnitella. Mul oli tarkotus ottaa stoge Bagakhangaihin josta kartan mukaan ainakin rata jatku Baganuuriin ja mun matka siit eteenpäin liftaten vähintään 3 eri kaupunkiin.
No eka epäonni oli jo asemalla kun nää kerto mulle et seuraava stoge lähtee 17.20. Ei siinä mitään kun ollaan jo menossa niin sit mennään, kunhan ensin odotetaan 4-5 tuntia. Oli wi-fi niin jämähdin siihen asemalle känä kourassa paikallisten lasten nähtävyydeksi joulukuusen viereen. Muistin kyl kertoo et oon samasta maasta kotoisin kun joulupukki ja näyttelin mun partaa. Näillä raukoilla täs maassa ei parta kasva joten jo se kaiken muun sekavan olemuksen ja energian yhdistelmä saa lapset tulee mun tykö ja sen on varma.
Juna tuli ja ulkona jo pimeetä joten ei siinä mitään kateltu maisemia vaan oltiin enemmänkin maisema muita varten ja tietenkin väärällä penkillä. No siihen nyt kuitenkin jäin pyynöstä tolloteltavaksi kun synnitkin eli rinkka oli jo pakattu perseiden alle.
Vihdoin perillä mutta mihin mä taas olin itteni taiteillu, se on vaikee sanoo ku ei ollu edes laituria mihin hyppäsin junasta eikä sen enempää valoa muualla kun tähän radalle. Ei tainnut edes ärräpäätä päästä suusta kun olin niin hämilläni täällä pimeydessä neljännessata pakkasta ja pimeys piinana, kelleppä niitä ärräpäitä olis täällä päästelly. Löysin sit kuitenkin asema rakennuksen ja pääsin sisään mut lippuluukku kiinni vaik kello 19.30. Sitten kattelee siansaksalla olevaa aikataulua tuloksen et seuraava stoge neljän jälkeen yöllä ja takas. Siinä ei viittinyt vähän pyöritellä päätä kun mua seuras naureskellen kolme rautatie työläistä siinä penkillä rivissä kun jossain katsomossa. No mä käännyin sitten niiden puoleen ja näytin mun hienoa matkasuunnitelmaa jonka avulla liftaan koko idän halki (A6 tai A7 lappu). No ei sinne Baganuuriin sitten mene junia tai ainakaan matkustaja junia.
Pyörähdys ulkona ja sisään syömään jottei revi pelihousuja kun näyttää muutenkin tulevan kylmä yö.
Onneks oli 3 keitettyä munaa mukana kun nälkä oli kova. Aamiainen guesthoussissa 12 tuntia taaksepäin sisälsi vain pari leipää paistetella munalla.
Onneksi oli ostanu paikallisen liittymän ja duunareitakin oli enää paikalla yksi pari vuotta nuorempi joten kääntäjä avuksi ja kommunikoimaan. Harmi ettei tää google käännä mongoliaa suomeksi, ei muuten taida kääntää hyvin toisinkaan päin. Se jannu näytti mulle suunnan kohti rekkamieshotellia läpi pimeän hangen. Siinä vaiheessä kun pamahdin sisään ovesta niin alko jo muakin naurattaa, pimeestä ja kylmästä yöstä tulee sisään ”länkkäri” lierihattu päässä ja iso ”synti” selässä kaiken kukkuraksi kävellen. No siinä toisiamme tovin tuijoteltuamme alkoi alkeellinen viittomakieli kommunikointi jonka avulla selvis et löytyy nukkumapaikka. Mä en niin helppo kuitenkaan oo, en ikinä. Mä siis käännyin eka kaljakaapin puoleen ja otin puolikkaan tölkin jonka hinnaksi se kirjotti 2500, joka jo vitutti kaiken lisäksi niin paljon et nakkasin sen takas ja otin 2,5 litran pullon joka lähtikin jo parempaan kurssiin eli 8000. Muutaman mukin kun olin siinä pahimpaan nälkään saanut kaadettua niin aloin tiedustella huoneen hintaa, 35000 keskellä ei mitään kun maksoin 2 hengen huoneesta pääkaupungissa 16000. Päätin harkita asiaa ku tosiaan olin rekkastopilla niin ajattelin et ehkä täs kun siemailee tyhjään mahaan pari rohkasevaa niin löytää ittensä tuolta pimeestä liftaa fikkarin avulla. Siinä sitten päätin että nyt kyllä syön saatana. Yritin siinä kääntää niitä safkoja ja osittain onnistuinkin 2 sanaa 30, toinen borskeitto ja toinen pihvi. Se riitti. En edes voi kuvitella vitutuksen astetta jos olisin vaan tilaanu tähän nälkään jotain ja sielt olis tullu eteen borskeitto pikku liha palalla. Ei tarvinnu paljoa vinkkailla tarjoilijaa kun sen lisäksi siihen yleisöön oli jo tullu emäntäkin paikalle, yleisöä siis oli jo kaikenkaikkiaan mies, 3 kaunokaista ja emäntä.
Tilasin siinä sormella osoitellen tietenkin ja vastaus oli et ei, ei helvetti. Se kuitenkin osoitti seuraavaa ja kuullemma lähellä sitä, jos oikein ymmärsin. Tilasin etten ala nälkään omia lihaksia syömään ja pöytään tuli muussia, jauhenlihapihvi, pari riisipalloa ja vähän salaattia siinä sivussa. Kyllä tuli vesi kielellä reissumiehelle. Safkan jälkeen totesin taas että: hyvä ruoka, parempi mieli.
Siinä kun olin jo aikani ollut ja vaistoillani havainnut et liikenne on kyllä vähissä eikä se kyyti irtoo sen helpommin mullekkaan kun tolle parikunnalle joka tos on jo jonkun aikaa ollu liftaamassa jollei täs sisällä lämmittelemässä niin päätin alkaa tinkimään, olihan emäntä jo tullu samaan pöytään vastapuolelle tuijottaa.
Kauppa käyntiin eli kynä ja paperi esiin…
Näin se siis hoidetaan, 1. kädet yhteen siihen pään sivulle ja pää vähän vinoon, 2. hierot sormia yhteen, 3. levitä käsiä samalla kun huulien välistä kuuluu tuulen henkäys ja silmät pamahtaa apposen auki, 4. koiranpentu ilmeellä otat niitä käsiä takas yhteen kunnes ne melkein on kiinni.
Tai toi vika vaihe riippuu ihan sun koiranpentu katseen taidosta ja ulkosen olemuksen eli ryysyjen kunnosta. Mä olin alkanu panostaa tähän tietoisesti jo viitisen vuotta sitten kun ostin kalliin hurrikettu takin mut jo ekal viikol hyppäsin liikkuvasta junasta ulos. Se oli muuten koominen tilanne kanssa: olin tulossa stadista suvelaa näkee frendiä ja siin stoges laskin massinipun suuruutta. Se oli jo sen verran suuri et ehti juna lähtee liikkeelle ja mähän en tälleiltä myöhästy. Vaihtoehto nro uno hätäjarru mut mä nokkelana poikana näin siin oven yläpuolella sen oven avaus vivun. Siitä siis ja nopee ovi auki kun vauhti kiihtyy. Näköjään se stoge on kytketty sillai ettei näit ovii vauhdissa auota eli hätäjarrut pamahti päälle mut ovi on auki neli soronoo. Dyykkasin siit pihalle kotipysäkille kuin pesäpalloilija kotipesälle konsanaan, siis kirjaimellisesti. Mä olin nähnyt pääs tai oikeestaan elokuvis et tos vaiheessa pyöritään ja sit ravistellaan pölyt pois. Mut ei läheskään. Mahallani liuin siinä aikani ja samas ajas se junakin jo pysähty. Stevet juoksee jo kohti ja on kerättävä nää saatanan paalut täst liuku matkalta, onneks en käyttäny pelkkää hätäjarrua. Kaikki handussa joten on aika ottaa tunnettu spurtti ilman metri rajoja ehtona vain karkottaa peräs tulevat viranomaiset. Sitten ollaan jo tällipaikal siin 200m pääs eikä hajuakaan kenestäkään takana joten kadottava jättämättä hajuakaan. siin frendin kans aloin sit rauhottuu ja kattoo itteeni niin nauru pääs. Uusi ja kallis takki paskana ja kädet auki. Liuin siina hiekotetulla asfalttilla jokusen metriä kun miettii miten niitä seteleitä keräsin kohti junaa samalla kun ne savitakit juoksi kohti.
Se niistä menneistä kun noita on tapauhtunu joka päivälle ja yölle niin paljon joten pysytään täs reissussa, piste.
Eli taas oltiin kaupankäynnissä. Nakkasin siihen paperille 20000 mihin se vastas 25000. Kehiin ilme joka kertoo ettei oo ihan tyytyväinen ja pää notkuu siinä mukana. Se tiputti 23000 mihin mä olisin suostunu mut kun siinä aloin laskee rahoja yhteen eri taskuista niin pääsin vaan 21000. Onneksi se ei ollu viel ymmärtäny et suistuin 23000 ja tiputti siihen 20000. Kaupankäynnistä pakko sanoa yksi henkilökohtainen miete: sitten olet hyvä kauppamies kun myyt tosi uskovaisella esim. mormonille sen uskon vääräksi etkä edes anna mitään tilalle. Takas matkaan.
Pyydän nähdä huoneen ja se rahoi pari kertaa. No mä heitin ne sille. Hyvä huumori täl rekkapysäkin emännällä, mut ei just sillon mua paljoo naurattanu ku se heitti läpäl ihan ku mitään rahoi ei olis ikinä menny sen taskuun. No vei se mut huoneeseen. Kyl ne jotain läppää siinä aikasemmin heitti et heti ku oon riisunu niin jotain, kauppas nais seuraa ja ym. perus touhua rekkapysäkeillä varmaankin,. Pitää tutustua toisten tarkemmin kunhan kieli on hallussa ja tuun takas liftaan kesällä. Seura hyvällä huumorilla kelpaa aina eikä mun yöunia vähällä viedä. Varmuudeksi kyl tietenkin kokeilin oven tiirikointi asteen ja karmien kestävyyden, tein pienen hidasteen äänimerkkeineen, laitoin ison marttinin patjan alle vyötärön kohdalle ja pikku puukon hatun alle pöydälle ja kaiken lisäksi rahat on eri paikoissa vaatteiden sisässä ja tietenkin patjan alla. Joku kokeili ovea yöllä ja siivooja aamulla mut loppu hyvin ja kaikki hyvin. Mä lähdin kohti uusia tuulia. Paikan ainooseen kauppaa jossa paikalliset emännät oli kasassa ja mun käynnin jälkeen sai taas lisää juoruttavaa. Varsinkin siinä hetken pyörittyäni ostin vaan mustikkamehun ja vodka pullon kertoen keholla ulkona olevaa kylmyyttä ja vodka huikkaa, huikan kyl näytin ihan aidosti. Lampsin stissille venaa junaa. Yritin päästä syömään paikallisten rautatietyöläisten seuraan niinkuin kävin Venäjän ja Mongolian rajalla kahden munkin tarjoomalla lounaalla, ei onnistunut täs kaupungissa enkä lähde takas kauppaan. Asuin samas hytis junassa 2 munkin kanssa Ulan-udenista Ulan-batoriin, hyviä heppuja. Kun Venäjän tulli vähän niitä käskytteli avaa paketteja eikä edes ajatuksella mua muistanu niin ne alko vähän häpeissään selittää johon tokasin pitää niiden leikkiä tekevänsä töitä. Näin munkin repeävän…
Vodka uppos siinä junaa odotellessa jonkun paikallisen gansterin kanssa, se oli menossa Ulan-batoriin ja mä olin jo aamulla tehnyt uuden suunnitelman lähteä Sainsandiin etelään. Näytti kartasta olevan ainut iso kaupunki radan varressa.
Vihdoin junaan ja päiväs aikaan niin näkee maisemia.
Taas jouduin maisemaksi. Puol tuntia menee ennenkuin sana musta leviää eteenpäin junassa ja sieltä pamahtaa jätkä lauma mun juttusille parantaakseen omaa egoaan. Siinä selviää et täs vaunus n.20 paikallista painijaa. Niitä nyt pyöri mun ympärillä ja reilusti, oli 5 vuotiaasta 19 vuotiaaseen. Suurin osa oli vekkaukselta 16-19v painijoita joten testosteroini käytös oli kova kuten kotimaassa konsanaan. Siinä oli 31 vuotiaalla mukana pysymystä kun periksi ei anneta eikä varmasti itseään vanhaksi myönnetä.
Mä selvisin kunnialla joku 6 tuntia siinä seurassa näkemättä maisemia oikeestaa ollenkaan kun oli sellanen vilinä ja mun huomion haku päällä.
Perillä nää sitten katoo kukin tahoillensa perheiden luo ja mä poikkeen aseman lämmössä kasaa ajatuksia.
Päästös on ette ei muuta kun tuulta kohti ja sapuskaa ettii.
Lähden kävelee oletetusti kohti kaupunkia, ainakin siel näkyy kahdet neon valot. Ohitan siin kävelles miehen ja naisen, löydän kaupan ja ostan pähkinöitä ja pari litraa kaljaa. Sit takas pakkaseen ja katson että toivottavasti tuol mäen takan on enemmän kaupunkia, kuitenkaan liikaa toivomatta. Voihan siel olla sähkökatkos.
Joku hiippari tulee takaa yllättäen tarjoo apua, kysyy tarviinko taksia tai hotellia johon mä et en ja en. Siinä parin sanan vaihdon jälkeen se pyytää kylään. Totta helvetissä mä lähdin lämpimään kaljaa juomaan. Harmi vaan ettei se asunut yksin vaan vanhempien kanssa siinä teltassa. Sain siis juoda yksin koko pullon tai ainakin aluksi luulin niin, kyl tää jannu kävi sit sala huikalla siinä ulkona ja kun käytiin kaupas niin bissen loputtua maistu myös vodka…

Mongolian mietteitä

Okei siis…
Tänään sain vihdoin vietyä viisumi hakemuksen pienillä mutkilla höystettynä vain parin päivän viiveellä, mutta ei pidä nuolasta ennen kuin tipahtaa.
Tästä lähden huomenna liftaa kohti itää. Tarkotuksena tehdä huomisesta torstaista alkava reissu maanantaihin tai keskiviikkoon, jolloin voin hakea Kiinan viisumin.
Saan nähdä minne sitä päätyy…
Kiinan viisumiin laitoin ehkä turhan paljon lisä liitteitä kun noi britti maikat pelotteli. Nyt on kaikki vitun hostelli varaukset koko maan läpi, joten hyvästi vapaus kuukaudeks. No ei niitä tarvii noudattaa lakeja enempää, kunhan on vaan olemassa. Niillä oli vielä lisäks kaikki juna liput ja kaikki mut ei mun kärsivällisyys riittäny alkuunkaan. Se on vaan niin että liftaan halki mantereen ja yövyn paikallisten kustannuksella.
Mongoliasta pakko mainita sen verran että turhaan oon tän vajaan viikon kaupassa käyny kun melkein samaan hintaan saa ravintolassa. Esim. kaupassa 10 munaa ja maito on n. 4400 ja kiinalaisessa maksaa ateriat 3800. Mä söin tänään keiton joka sisälsi nuudelit, kananmunan, 2 isoa lihapullaa, juusto siivun, aurajuusto palan, kirsikkatomaatin, kurkun palasia, maissia ja ym. Ei tuu paljoa hintaeroa varsinkin kun noi kasvikset tuppaa olee tääl kylmässä kylmissä hinnoissa verraten muniin ja maitoon. Mä lasken kun meen kaljakauppaan, siis pian. Paikallista paalua 2160 on 1 eukeni tai tol kurssil oon ton vaya guesthoussin jefen kans diilei tehny, kun ei noi pankit huoli mun rahaa.
No mä lähen nauttii auringosta pakkaseen. Se muuten lämmittää päivät n. -10 kun yöt on n. -25 ja onneks paistaa joka päivä. Poikkeus sääntöön oli tietenki eilen juuri kun me lähdettiin ajelulle kansallispuistoon näkyvyyden ollessa 30-40metriä.

Alkuräjähdys supernovan suusta

Lähdin reissuun joku päivä sitten suunnaten eka epekepest Tallinnaan sattuneista syistä, joista ei tarvii onneksi enää jauhaa sen enempää.
Tallinnasta otin yöbussin Pietariin, mis meni päivä.
Siitä sit pääsi kätevästi Moskovaan kunhan etin oikean aseman. Mul ei tosin ollu kun pikku nippu paaluu viisumin lisäksi ja siitäkin aika loppumassa, joten riskit o riskei ja sitä rataa. Elämähän jatkuu myös ilman rahaa. No helposti sitä Moskovaan pääsi, lipunkin sai 4 eri jonon jonotuksen jälkeen ja sillon kuulu ekan kerran vittu saatana perkele (on ok täs maas). No sain lipun 00.35 lähtevään junaan ja lähin ”kartsalle”…
Kun yritin junaan niin joku vitun junan pääjefe ei must oikein välittäny ku meni muutama tuplapukki (8% bisse) liikaa (tai sopivasti).
No mähän en ottanu mitään kuuleviin korviin ja poliisit yritti yhtä huonolla tuloksella jotain suulista estoa. Tulos oli kuitenkin pamppu ja putka, perkele.
Aamul heräsin hatarin muistikuvin ja kirosin. Oli nimittäin lippu aina Irtskutskiin asti eli ei halvin ja pudjetti mitä pienin.
Siinä vitutuksessa ei päässy siatkaan helpolla, kun en mitään alle kirjottanu mihinkään muuhunkaan yhteistyöhön ryhtymättä. Lepo tekee hyvää eikä tää putka ole junan karjaosastoon verrattuna yhtään hullumpi. Lahjomisesta puheenollen luin hienojen herrojen Rikun ja Tunnan kirjasta että nää konnarit on kyttien kans pahimpia lahjuksien ottajia. Vittu nyt tiiän, myöhästä rykiä ku paskat on housus. Tällä kertaa mentiin tällä kädel mikä on jaettu, joten lahjonnan kohteeksi joiduin tietenkin minä itse, herra PT. Kytät kun alko jo tottuu muhun ja sitä oltiin nopeasti jouttamassa kuolleessa kulmassa vodkaa mulle. Hyvin kohteliasta mut en mä noin halpa ole, saatana. Tuli täs konsulaatit ja kaikki tutuksi mut eteenpäin on mentää määrää itse etenevän liikkeen laki.
Iltapäivällä sain seuraavan junan kohti itää. Jäi väli etapit tekemättä ja pelko oli perseessä muutenkin ku viime lipulla olisi mennyt jo vikaan päivään. Vittu ilman viisumia Venäjällä, tähänkö tässä nyt päädyttiin?
3,5 päivää stogessa ja perillä. Heti lippuluukulle ja sain ku sainkin lipun Mongoliaan. Tiukille meni mutta pakko myöntää et tiukista tykkään. Ollan oltu joku 5 päivää ulanbatorissa, (siis mä ja mun sivupersoonat) ja nyt jo konsultoiti alko et ruuissa pysyy.
Matka jatkuu kohti etelän lämpöä. -26 auringon laskettua aavikko vieressä saa Suomen tuntumaan paratiisilta.
Tänään oli tarkotus hakee Kiinan viisumi mut voi (sanonko mikä) mikä duuni siin on. Ei riittäny edes kunnon känni, ei kai oo sittenkään paras yhdistää sitä töihin. No viisumi jäi mut liftailin paikallisten kyytiin ja konsultoin turisti keikan (kun ei ittelään rahaa, ainakaan tarpeeks) hotellin ohi ja puolet halvemmalla, ei pidä unohtaa et löysin paikalliset gänstät secondhand kaupan edestä niinkuin Espanjan Tarragonasta.
Näille gänstoille lähen muuten samantien kauppaa tietoa. Tyhmä töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä vai meneekö se niinku karvis paidesta luin: TERVE MIES EI TÖITÄ KAIPAA.
Palataan asiaan…

Kuvia instagrammissa nimellä petetage

Video ulanbatorissa liftaamisesta ja paikallisesta räpistä tulee tänne kun toi instagrammi on näköjään vain kuville. Siellä siis kuvia teksteineen nimellä petetage!

Nää koneet on mulle uusia tämä kaikki on mun omatoimista opiskelua siinä missä päiväkirjaa. Kiertelin vuodenpäivät eurooppaa eikä siitä jääny käteen kun tyhjä lompakko, mikä on aika kumma kun en ole käyttäny sellaista yli 15 vuoteen.

Minulle saa ja kuuluu antaa vinkkejä & ym.

Oppi, ikä & kaikki

Sitä saa mitä pyytää… mm. infoa

Yritän käydä täällä mutta itseni tuntien sitä en lupaa.

Kysymyksiin vastaan kuitenkin mielelläni ja vinkkikeleitä sun muuta sekalaista sessioo selvittelen parhaani mukaan koska onhan toi konsuktointi ja ongelmien ratkaisu sisään rakennuttu juttu.

On se vaan harmi et se ongelman ratkominen kehittyy vaan ongelmia saamalla. Siis kohti uusia tuulia ja lennättämiä ongelmia…

Tarkoitus oli vaan sanoa että mut saa kiinni vaikka facebookista a.k.a Pere Tere tai vaikka sähköpostilla petetage@gmail.com.

Kiitos ja kuulemiin